Pilvilinnoja ja tuulentupia uusperheen arjesta. Unelmia ja tunnelmia kauniista kodista, sisustuksesta sekä onnellisuudesta. Hetkittäin yksityisetsivä Elle Salon seikkailuja vauvan ja koiran kanssa.
Ihaninta aikaa!Sateen jälkeen, juuri nyt! Tuoksut, valo, kimalaisten pörinät, traktorit pelloilla, mullan tuntu, kukkien valinta ja vihreät versot! Luonto on kuin nuori, ujo morsian, joka odottaa hääkellojen soittoa, puhjetakseen sitten täyteen kukoistukseensa kielokimppu vapisevassa kädessään... Vai onko luonto sittenkin vuosi vuoden jälkeen kuin Carrie Bradshaw Vera Vang loistossaan?? Kaikki eivät kestä tätä jokavuotista luonnon eloon heräämisen ylistämistä, mutta minä kestän! Nautin joka hetkestä suunnattomasti kaikilla aisteillani ja huoletkin ikään kuin painavat puolen vähemmän! Eläköön versot, vehreys ja Valmetit!
Pitkästä aikaa täällä taas! Välissä on ollut Kreetan reissu, eduskuntavaalit, seitsemänvuotiaan synttärit ja äitipuolen haasteita! Kaikkea on ollut ihan riittävästi! Kreetan matka oli tervetullut breikki arkeen; riitelimme (kunnolla) mieheni kanssa vain kerran ja aurinkokin lopulta helli meitä. Seitsemänvuotiaan kakku onnistui, valitsemallaan päällisellä tietysti. Eduskuntavaalien tulos oli aimo pamaus. Omaa ehdokasta oli vaikea löytää; kuka ajaisi juuri minun asiaani tai edes osaa niistä?? Valitsemani ehdokas ei päässyt läpi. Valitessani elämänpolkuuni myös äitipuoleutta, tiesin sen olevan haastavaa, mutta tunnepuolta osasin vain arvailla…
Kreetan aallot
Eräässä artikkelissa kirjoitettiin mielestäni osuvasti; äitipuolen tulee olla mukava, ihana ja NÄKYMÄTÖN. Tämä osuu naulan kantaan! Lapsille en ole näkymätön, enkä onneksi heidän Isälleenkään. Muille osapuolille olen välillä kuin ilmaa. Kelpaan kyllä hoitamaan lapsia, mutta jos ilmaisen mielipiteeni aiheellisista asioista, niin jopas riemastutaan, koska en ole huoltaja. Päivähoito taiteilee uusperheiden välissä, mitä kenellekin sanoa. Pienellä paikkakunnalla kaveruus menee vaitiolovelvollisuuden yli. Minut on saatu itkemään, vaikka olen yrittänyt kaikkeni tehdä näiden lasten puolesta. En tarkoita olevani parempi ketään, en pyhimys, en kaikkitietävä, nämä ovat vain minun kokemuksiani, en yleistä. Arvostan suunnattomasti kaikkia Äitejä; Teillä on maailman rankin, mutta palkitsevin työ. En ole Rautarouva tarkoituksellisesti, omiani puolustan silti viimeiseen hengenvetoon. Ja onko kukaan ajatellut, että elämä on osoittanut minulle juuri nämä mieheni lapset?? Koska omien lasten saaminen ei aina ole ihan päivänselvää.
Synttärikakku seitsemänvuotiaalle
Olenkin ajatellut asettua kansanedustajaehdokkaaksi seuraavissa vaaleissa, ajamaan omiani ja monen muun kanssamatkustajan asioita. Perheiden, uusperheiden ja päivähoidon asioita. Ehkä mukaan mahtuisi muutakin tärkeää. Vitsailen ehdokkuudesta, mutta tietyllä tapaa ajatus mahdollisuudesta ajaa asioita antaa minulle myös rauhaa...
Joka tapauksessa Ihanaa Äitienpäivää! Äideille, mummuille, äitipuolille, puolikkaille äideille, äidiksi haluaville, sijaisäideille, kummiäideille, kaikille! Luulen, että meissä kaikissa asuu huolehtiva emo, vaikka kaikilla ei lapsia ole tai niitä ei ole heille suotu. ÄITI – maailman kaunein sana.
