tiistai 31. joulukuuta 2013

Elle Salo - private eye

Nainen kiitti onneaan, että oli vihdoinkin oppinut laittamaan kännykkänsä hiljaiselle värinälle, muuten hänen piilonsa olisi paljastunut välittömästi. Toinen onni oli, että nainen oli jättänyt tällä kertaa koiran kotiin. Kultaisennoutajan rakkaus kun ei erota rikollista ystävästä. Alkoi olla jo hämärää, joten nainen sulautui osaksi puuvajan kattoa. Pahaksi onneksi kattoon yritti sulautua myös kymmeniä hämähäkkejä ja muita yhtä mukavia ötököitä, joita nainen inhosi sydämestään. Alhaalla pihassa hääri isokokoinen mies ja sadatteli äkäisesti, todennäköisesti venäjäksi tai sen sukuisesti. Jotain oli selvästi mieheltä hukassa. Puuvajan sisältä kuului hätääntynyttä ähinää ja puhinaa. Sidottu mies alkoi tulla tajuihinsa.

Elle Salo. Nelissäkymmenissä oleva sopivasti pyöreä nainen, jonka keskivaaleat pitkät hiukset olivat vedetty hätäiselle ponnarille ja vihreiden silmien ympärille oli hutaistu vedenkestävää ripsiväriä. Muuten nainen oli lähes meikitön. Nainen käänsi kyllä päitä, vaikkei klassisen kaunis ollutkaan, luultavasti siksi, että naisen kasvoista kuvastui jotain salaperäisyyttä heijastelevaa. Naisen nenässä oli pieni kyömy, joka oli isältä peritty. Äidiltä peritty nauru oli saanut täyden voimansa vasta aikuisemmalla iällä, jolloin uskalsi nauraa jo myös itsellensä. Suun ympärillä oli useita naururyppyjä ja silmiä kehystivät kyyneleiden uomat, joista osa oli tarpeettoman syviä. Vihreät silmät olivat naisen sydämenpeili: ne kertoivat katseen kohteesta heränneen tunteen valheetta. Silmät leiskuivat rakkaudesta, ilosta ja välillä ärtymyksestä sekä inhosta, vihastakin. Silmien valheetonta antia naisen oli pitänyt opetella säätelemään, sillä tässä ammatissa totuus saattoi olla liian paljastavaa, jopa hengenvaarallista. Elle Salo, yksityisetsivä, liikkui halutessaan ketterästi ja huomiota herättämättömästi, eikä kukaan voinut aavistaa, että kainalokotelossa keikkui Heckler & Kochin itselataava pistooli.