torstai 31. joulukuuta 2015

The Beginning of Something Brilliant

Onnea uudelle vuodelle! Mistä onni sitten koostuu? Mistä onnen tunnistaa? Rikkauksista, rakkauksista, vallasta, menestyksistä, valloituksista, voitoista, kultareunuksista. Vai ihan arkipäivän asioista?


Minä tunsin tänään onnentunnetta, kun kuusenkynttilän valossa hiippailin keittämään kahvia muiden nukkuessa. Ja kun hain puita aamuhämärissä pakkasaamuna hellaan, kun luin aamun lehden kiireettä, kun paistoin nakkeja puuhellalla, kun luin Svinhufvudin suvun naisten leivontareseptejä Kakkuja ja kahvikutsuja -kirjasta... 

Onnea on niin erilaista ja toisen onni koostuu ihan eri asioista, kuin toisen. Omat onneni tänään ovat olleet pieniä, mutta merkityksellisiä. Seuraavan arkipäivän tai koettelemuksen koittaessa nämä pienet onnenmurut kuitenkin unohtuvat helposti ja tulee tahdottua muhkeampaa palkkasekkiä, ökyautoa, lottovoittoa, helpompaa elämää. Enkä sitä kiellä, ettenkö näistä onnenkuukkupäistä olisi ylenpalttisen onnellinen. Sitten voisi elää nyt elämää, eikä sitku -elämää. Sitten rahtaisin vanhempieni vanhan hirsirunkoisen pirtin tontilleni ja toteuttaisin ikiunelmani "Unelmia&Tunnelmia -Wanhan Tawaran Puodin. Sitten eläisin elämäni loppuun onnellisena puotipuksuna keitellen kanelikahvia, metsästäen vanhoja aarteita ja hoitelisin lampaita, kanoja, kissoja, koiria ja muita kotieläimiä. Unelmia&Tunnelmia toimisi myös kylätalona, joka ehkäisisi syrjäytymistä ja yksinäisyyttä. Puodista saisi kanelikahvin lisäksi ripauksen valoa pimeään ja lämpöä sydämeen. Sitku.

Nyt on kuitenkin nyt. Unelmani ovat edelleen samat, vaikka olen kantapään kautta senkin oppinut, ettei saa unelmoida mahdottomista. Pitää käydä töissä ja maksaa lainat, unelmilla ei makseta lainoja, eikä laskuja. Unelmat kuitenkin kantavat, eikä niitä ilman aina edes jaksaisi arkea eteenpäin. Kaikista suurin unelmani on hippusen lähempänä, kun vain jaksaisin odottaa. Unelmia&Tunnelmia säilyy haaveenani myös, vaikka ei ikinä toteutuksen tasoa tule saavuttamaankaan. Unelmat antavat kuitenkin uskoa tulevaisuuteen, usko pois.


Kulunut vuosi on ollut muutoksien vuosi. Matkaan on mahtunut kaikenlaista. Olen oppinut paljon. Opettelen kuitenkin edelleen. Olen tehnyt virheitä. Kaikista en ole edes oppinut. Maailmallakin on tapahtunut paljon, surullisia asioita. Maailman tapahtumat antavat perspektiiviä omiin pieniin murheisiin. Minulla on kaikkea verrattuna niihin ihmisiin, jotka ovat menettäneet kotinsa tai läheisensä, joilla ei ole ruokaa, ei työtä, ei kanelikahvia, ei toivoa. Katson peiliin.

Mitä uusi vuosi tuokaan tullessaan?  Omasta puolestani yritän säästää luontoa, liikkua enemmän, syödä terveellisemmin, olla hyvä, olla rohkea, ymmärtää ja hyväksyä ihmisiä, osata pyytää ja antaa anteeksi, olla sanani mittainen, oppia virheistäni, tehdä enemmän hyväntekeväisyyttä, olla kadehtimatta muiden parempaa onnea, olla tyytyväinen omaan elämään. Nautin onnestani, en valita turhista. Avaan sydäntäni kuuntelemaan ja kuulemaan. Yritän olla armollinen itselleni ja kanssakulkijoille. Yritän elää elämääni niin, kuin se on annettu. Yritän uskoa, että elämä ja omat siivet kantavat, kun toinen ovi sulkeutuu, toinen avautuu. Että kaikella on tarkoituksensa, että vaikeudet vahvistavat. Kipu kuuluu elämään. Pyrin positiivisuuteen ja arkiseen onnellisuuteen, yritän parhaani, mutta en lupaa mitään. Olkoon tämä vuosi uuden arkionnen alku, "The Beginning of Something Brilliant", ilman  kultareunuksia, myös Sinulle.







 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ruusuja ja risuja!