maanantai 14. toukokuuta 2018

Äiti.

Äiti. Minäkö? Luulin, että minulla olisi paljonkin sanottavaa, kirjoitettavaa. Tiedättekö, ei ole. On vain valtavasti tunteita, joita en ainakaan vielä osaa kirjoittaa hienoiksi sanoiksi.

Olen aikaisemmin kirjoittanut, että minä en ole sellainen tarina, kun minua silloin tahattomasti lapsetonta on lohdutettu, että minun ja minunkin tuttavani sai kolme lasta, kun lakkasi yrittämästä. Lakkasi yrittämästä. Jos olisin tiennyt missä on yrittämisen Off-nappula, olisin sitä painanut jo vuosia sitten, suunnattoman toivomisen ja tahtomisen sijaan. Toiset odottavat 9 kk, minä odotin kahdeksan vuotta ja 36 tuntia.

Tarvittiin pitkä ja kivikkoinen tie Äidiksi. Tarvittiin sovinto itseni kanssa, tarvittiin luopuminen toiveesta ja unelmasta. Tarvittiin kipua, surua ja loputtomasti kyyneleitä. Tarvittiin päästäminen irti. Tarvittiin ihmeitä, joiden luulin kiertävän minut kaukaa. Lentävän sitä samaa reittiä, jota haikarat lensivät ohitseni kahdeksan vuotta.

Sitten se tapahtui, ihme, täysin yllättäen, odottamatta. Tieto pienestä vei jalat alta, nosti pilviin, triplasi epäuskoisuuden ja huolehtimisen määrän. Syntymästä lähtien pieni oli heti rakkain ja maailman kaunein poika. Tunteiden määrä ja voimakkuus, huolehtimisen ja suojelemisen tarve oli valtava, yllättäväkin.

 Nyt istun tässä ensimmäisenä Äitienpäivänäni ja tämä ihana ihmeeni, jolla on mielestäni maailman ihanimmat ja täydellisimmät silmät, korvat, nenä, suu, sormet, varpaat, hiuspyörtylät, hymy, kaikki, nukkuu viatonta unta. Kunnes taas herää ja kietoo pehmeät sormensa minun sormeni ja sydämeni ympärille, jolloin hengitykseni melkein salpaantuu, niin onnellinen ja onnekas olen.

Äiti. Maistelen sanaa. Se maistuu rakkaudelta, pakahtumiselta, onnelta, ilolta ja valtavalta huolehtimiselta, joltain sanoinkuvaamattomalta, taianomaiselta, pelottavaltakin. Äiti. Sana maistuu myös kyyneliltä, surulta, vahvalta ja voimalta.

 En koskaan unohda pitkää tietäni Äidiksi. Olen Äiti, joka on äärettömän kiitollinen tästä lahjasta. Äiti, joka haluaisi löytää yrittämisen Off-nappulan. Äiti, joka haluaisi antaa lohdutuksen sanat ja taikavoimat Äidiksi tahtoville tai surullisille, murehtiville Äideille. Äiti, joka olisi turvallinen, vahva ja kestävä murheenkin keskellä. Äiti, joka muistaisi, ettei Äitiys ole pelkkää ruusuilla tanssimista. Äiti, joka olisi ennen kaikkea rakastava Äiti lapsen polusta tai tarinasta riippumatta. Yhtä kovasti, kun halusin olla Äiti, haluaisin olla hyvä Äiti.


Tällainen tarina minä olen.